Rakas ystävä on nyt poissa, mutta muisto säilyy Nikistä aina sydämessäni. Nikin poismeno jätti  sinne liian suuren aukon, jota kukaan toinen ei pysty korvaamaan - eikä tarvitsekaan. Aika parantaa haavat ja suunnattoman ikävän.

    Pahalle tuntui tehdä se lopullinen päätös päästää Niki  nukkumaan ikiuntaan, mutta vanhuus ja sen mukana tulleet vaivat veivät mukanaan, aivan liian pian. Nikin on nyt hyvä olla, mikään ei vaivaa, saa juosta ja leikkiä ystäviensä kanssa sateenkaarisillalla. Niki ymmärsi varmasti tulleensa matkansa päähän ja painautui minua vasten nukkumaan, yrittäen kuitenkin samalla lohduttaa.

   Niki oli ensimmäinen oma koirani, pieni suuri koira, jolla oli suuri sydän. Niki opetti minulle monta asiaa, koimme sen kanssa niin iloa kuin surua, onnistumisia ja epäonnistumisia. 

    Isovanhempani ostivat karjalankarhukoira narttu Riitun, jota sain pitää kuin "omana" koirana ja joka sytytti kipinän koiraharrastukseen. Riitun kanssa kävin tottelevaisuuskoulutuksissa, uskaltauduttiin jopa TOKOn alokasluokkaan kilpailemaan laihoin tuloksin ja käytiin näyttelyissä. Riitusta tulikin Nikin ehdottomasti paras koirakaveri, jonka kanssa olivat kuin paita ja peppu! Mutta silti palo omasta koirasta kyti taustalla, ja nimenomaan ROTTWEILERISTA.

    Niki saapui minulle viikko ennen joulua, 16.12.1995. Ensimmäisestä joulusta pennun kanssa ja vierailusta isovanhempien luona jäi muistiin eräs tapahtuma. Oli todella kylmä pakkasjoulu, eikä tietenkään 7-viikkoinen pentu ollut sisäsiistikään, mutta sujuvasti - no miten milloinkin - osasi kyllä tehdä tarpeet paperille. Nikille tuli sitten pisuhätä, suunnisti paperille ja teki pisut siihen. Riitu katsoi vieressä ihmeissään että mites tuo nyt tuollai, haisteli hetken pissapaikkaa ja reippaasti meni myös itsekin lurauttamaan pikkupisut paperille! Riitulla oli tuolloin ikää jo melkein 3 vuotta....

    Pennun kasvaessa aloitettiin näyttelyt ja koulutus. Pentukurssilta hakuun mukaan meidät houkutteli silloinen kurssin vetäjämme, Tiina Sallinen, ja uskaltauduimme kokeilemaan myös kisaamista haun lisäksi TOKOssa.

    Alku aina hankalaa, sanotaan ja niin oli meilläkin. Näyttelyissä ei menestys ja SERTit eivät tulleet helpolla, koska Niki oli kooltaan pieni, ja hakukisoissakin tuntui että koira muisti haukkua niitä maalimiehiä vain treeneissä. Mutta sitkeästi vain yritettiin eteenpäin! Näyttelyihin avuksi saatiin Annika Mörsky, jonka taitavalla esittämistaidolla saatiin haettua SERTit kasaan, kovalla työllä alkoi myös ilmaisut kulkemaan kisoissakin ja Nikistä tuli FIN MVA. Virallista käyttövaliota Nikistä ei koskaan saatu, vaikka saimmekin 3x VOI1 tulosta; ne ovat ikävä kyllä samalta vuodelta. 

    Näiden lisäksi kilpailimme myös TOKOssa, josta saavutettiinkin valionarvo! Muita suuria saavutuksia oli Rottweilereiden TOKOmestaruus v. 2001 sekä Keski-Suomen Kennelpiirin piirinmestaruus v. 2001. Niki on saanut myös Beten pytty-kiertopalkinnon kahdesti TOKO-rotumestruuskokeesta, joka luovutetaan parhaalle EVL-luokassa kilpailevalle rottweilernartulle.

    Kiitos Niki yhteisestä ajastamme, ilman sinua olisi moni asia jäänyt kokematta ja oppimatta! Olit paras opettaja ja ainakin minulle se maaliman paras koira! 

    Elämäni koira, pieni Suuri koira..........

                   Onneksi osa sinua yhä elää lapsissasi - ainakin hetken!

    Kiitokset myös kaikille Teille, jotka kökötitte hakupiiloissa maalimiehinä treeneissä, tai neuvoitte meitä tottelevaisuuden saloissa, ja opastitte meitä kun tuli ongelmia. Kasvattajalle myös kiitos hienosta koirasta, jonka sain omistaa ja joka jätti lähtemättämästi tassunjälkensä Sydämeeni - oikeastaan jäi sinne asumaan ikuisesti.......

                                                  Nikiä suuresti kaivaten,

                                                                                         Koko kotiväki